Helsinki Symposium: 4 asiaa joista puhuttiin, 3 asiaa joista ei puhuttu

Kokosimme yhteen, mistä kaupungistumisen megatrendin ympärillä puhutaan – ja mistä ei vielä puhuta.

Jos Helsingin ylipormestari Jan Vapaavuorta ja apulaispormestari Nasima Razmyaria on uskominen, siirryttiin Suomessa keskiviikkona kaupunkipolitiikan aikaan.

Maan keskeiset kaupunkitutkijat ja -vaikuttajat kokoontuivat Vapaavuoren johdolla Helsinki Symposiumiin, lajinsa ensimmäiseen kaupunkipolitiikan konferenssiin. Tilaisuuden puhujien keskeinen väite oli selvä: kaupungistuminen etenee vauhdikkaasti ja edellyttää ajattelutavan muutosta. Kaupunkien rooli on kasvanut niin suureksi, ettei kaupunkipolitiikkaa voi enää sivuuttaa suomalaisessa päätöksenteossa. 2020-luvun pitäisi olla uuden kaupunkipolitiikan aikaa.

Arvostetut suomalaiset kaupunkitutkijat olivat koonneet tapahtumaa varten omat puheenvuoronsa tulevaisuuden kaupunkipolitiikasta. Vapaavuori suitsutti tutkijoiden roolia kehityksessä: “Tutkijoita ja tiedeyhteisöä on yhä tärkeämpää kuunnella, kun todellisuus muodostuu entistä monimutkaisemmaksi”. Demos Helsingiltä kaupunkipolitiikan tulevaisuutta on ollut pohtimassa kaupunkitutkija Kaisa Schmidt-Thomé.

Mihin teemoihin kaupungistumisen kasvava rooli, megatrendin leima ja kaupunkipolitiikan tekemisen tärkeys sitten tiivistyvät? Kokosimme yhteen teemat, joista nyt puhutaan, mutta halusimme tarttua myös niihin muutosvoimiin, joista ei tarpeeksi puhuta. Ainakaan vielä.

4 asiaa, joista Helsinki Symposiumissa puhuttiin

1. Talouden globalisaatio, kaupungistuminen ja digitalisaatio kulkevat käsi kädessä

On tullut kliseeksi lausua, että kolmenkymmenen vuoden päästä 80% ihmisistä asuu suurissa kaupungeissa ja nämä ovat vähintään yhtä suuri osa maailmantaloudesta. Globaalissa taloudessa kyse on kaupungeista. Talouden globalisaatio taas kytkeytyy kolmanteen megatrendiin, digitalisoitumiseen. Tukholmalainen pääpuhuja Kjell Nordström kehotti katsomaan satelliittikuvaa öisestä maapallosta, jossa kirkkaimmin loistavat ne alueet, jotka ovat kytkeytyneet parhaiten globaaliin talouteen.

2. Kaupunkien taloudellinen kasvu perustuu vetovoimaan ja pitovoimaan

Alueiden menestys perustuu viime kädessä kasvuun. Kasvun onnenpyörässä kaupunkialueella lisääntyvät yritykset, työpaikat, opiskelijat, investoinnit ja palvelut. On huomioitava, että kaupunkeihin tullaan työn ja elinkeinojen perässä, mutta jäädään hyvän elämän takia. Siksi niiden elinvoima perustuu ennen kaikkea veto- ja pitovoimaan. Vetovoima viittaa paikan laatuun ja sen muutto- ja sijaintivetovoimaan. Pitovoimaisuus taas on tyytyväisyyttä, viihtyvyyttä, mukavuutta, leikkisyyttä ja avoimuutta. Hyvä ilmapiiri, tekemisen meininki ja usko tulevaisuuteen vaikuttavat tunnelmaan.

3. Ilmastonmuutoksen hillintä on keskeinen kaupunkien horisonttia määrittävä ilmiö

Kaupungeilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Symposiumin paneelikeskustelussa Helsingin, Porvoon ja Tampereen pormestarit ja apulaispormestarit esittelivät kaupunkiensa vuosille 2030-2040 ulottuvia hiilineutraaliustavoitteita. Edessä on suuria muutoksia kaupunkien käsissä olevista energia- ja liikennejärjestelmissä mutta yhtälailla myös ihmisten elämäntavoissa. On tärkeää ymmärtää, että missään muussa asiassa kaupungeilla ei ole vastaavia, pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia kunnianhimoisia sitoumuksia.

4. Segregaatio on tärkein ja viheliäisin kaupunkien oma ongelma

Segregaatio eli kaupunkien sisäinen alueellinen eriytyminen esimerkiksi väestön tulotason tai syntyperän mukaan on yksi niistä ongelmista, joka on jäänyt pitkälti kaupunkien itse ratkaistavaksi. Tämä oli symposiumin paneelin toinen iso teema. Tärkeä huomio on, ettei segregaatiossa ole kyse pelkästään asuntopolitiikasta, vaan segregaation kehityskulku on oire eriarvoisuudesta ja köyhyydestä. Kaupungistumisen nykytilaa tutkivassa URMI-hankkeessa todetaankin, että paikkaan perustuvan politiikan ohella tarvitaan ihmisiin perustuvaa sosiaalista liikkuvuutta edistävää politiikkaa etenkin koulutus- ja työllisyyssektoreilla.

3 asiaa, joista Helsinki Symposiumissa ei puhuttu – vielä

  1. Digitaalinen disruptio ja kaupungit

Tilaisuudessa oli paljon puhetta digitaalisesta taloudesta mutta sillä tarkoitettiin lähinnä Internet-taloutta, ei bitit ja atomit yhteentuovaa kaupunkien transformaatiota. Liikenteen murros, eli liikenteen automatisointi, verkottuminen ja sähköistyminen voi vapauttaa käsittämättömän määrän resursseja – ja muuttaa kaupunkeja samoin kuin autot ja lähiöt muuttivat niitä 1900-luvulla. Työnteon, koulutuksen, kuluttamisen ja asumisen tapojen muutos taas vaikuttaa siihen, miten kiinteistöjä käytetään. Kaikkien käyttöjen sekoittuminen ja tilojen yhteiskäyttö ovat ensimmäinen näkyvä muutos. On mahdollista, että liikenteen, kaavoituksen ja kiinteistöbisneksen toimijakenttä menee isosti uusiksi, kun perinteiset toimijat korvautuvat datavetoisilla globaaleilla alustafirmoilla.

  1. Kaupunkien kytkeytyminen ihmisten tasolla

Symposiumissa todettiin moneen kertaan, että kaupunkien menestys perustuu erilaisten ihmisten fyysisille kohtaamisille, erilaisten toimintojen läheisyydelle ja näiden kautta kumuloituvalle hiljaiselle tiedolle. Samasta aiheesta kirjoitti Ylen kolumnissa hiljattain myös Roope Mokka. Symposiumissa puhe liikkui kuitenkin vielä melko abstraktilla tasolla. Kokemuksellisesti se liittyy kaupunkien moninaisuuteen. Kosmopoliittinen kaupunkipolitiikka pyrkii näkemään kaupunkilaiset niin kuin he itse toivovat tulevansa nähdyksi: moninaisina, mutta silti kokonaisina. Maahan muuttavat kasvattavat myös kaupunkien globaaleja kytkentöjä. Mitä tiiviimmin kaupungit kytkeytyvät muuhun maailmaan, sitä paremmin ne menestyvät taloudellisesti. Globaalin tason yhteisöllisyys voi näkyä parhaimmillaan ympäristö- ja ihmisoikeuskysymysten paremmassa huomioonottamisessa.

  1. Yliopistojen rooli

Ylipormestari Vapaavuoren avajaissanoissa korostettiin kaupunkitutkijoiden ja tieteentekijöiden roolia kaupungistumisten moninaisten haasteiden ratkaisijana. Yliopistojen roolista ei kuitenkaan puhuttu paljon – ainakaan siihen nähden, kuinka suurena yliopistojen rooli on tutkimuksissa nähty osana suomalaisten kaupunkien menestystä. Startupeista ja innovaatioista oli paljon puhetta, mutta visio yliopistojen roolista kaupunkien elinvoiman luojana on selvästi käymistilassa. Vielä 2000-luvun taitteessa se oli kiinteää yhteyttä kaupunkiseudun teollisen klusterin veturiyritysten ja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tiettyjen laitosten välillä. Sittemmin nämä klusterit ovat heikentyneet ja yliopistojen merkitys kaupunkien elinvoimalle muuttunut monisyisemmäksi ja vaikeammin nimettäväksi. Jos Helsinki Symposium olisi järjestetty kymmenen vuotta sitten, olisi sana “yliopisto” mainittu useammin kuin nyt.

*****

Demos Helsingiltä Helsinki Symposiumiin osallistuivat Kaisa Schmidt-Thomé ja Aleksi Neuvonen. Schmidt-Thomén ja muiden kaupunkitutkijoiden puheenvuorot löytyvät julkaisusta Kaupunkien aikakausi – Kaupunkitutkijoiden puheenvuoroja 2020-luvun kaupunkipolitiikasta.

Article photo: Rucksack Magazine