Ruokajärjestelmän muutosagentteja ovat tiedostavat kuluttajat, jotka arvostavat kestävästi tuotettua ruokaa ja ovat valmiita maksamaan siitä reilun hinnan. Kestävien valintojen tekemisen on oltava mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Teknologia tarjoaa mahdollisuuksia parempaan vuorovaikutukseen tuottajien ja kuluttajien välillä.
Ruoka on paitsi poliittista myös erittäin henkilökohtaista. Ruoka rytmittää arkea ja on läsnä monissa sosiaalisissa tilanteissa. Viime vuosina ihmisten kiinnostus ruokaan on kasvanut ja suomalaiset kauppaketjut tekevät jo paljon terveellisen ja kestävän syömisen edistämiseksi. Monet viestinnälliset teot, kuten luomun ja sesonkiruokien esiin nostaminen, ovat olleet tärkeitä avauksia kaupoissa. Ne muokkaavat sitä, millaista ruokaa pidämme hyvänä ja kiinnostavana.
Ruokajärjestelmän päästöjen vähentämisessä on tärkeää, että kasvisruoan osuus kasvaa ja eläinperäisen ruoan osuus pienenee. Kasvisperäisen ruoan lisääminen ruokavaliossa on yksi helpoimmista tavoista vähentää omaa vaikutusta ympäristöön. On kuitenkin hyvä muistaa, että samankaltaisen tuotteen päästöillä voi olla moninkertaiset erot lihan korvaavasta tuotteesta riippuen.
Kasvisperäisen ruoan lisääminen ruokavaliossa on yksi helpoimmista tavoista vähentää omaa vaikutusta ympäristöön.
Lihantuotanto kasvaa edelleen globaalisti, mutta kasvava huoli ilmastosta ja eläinten hyvinvoinnista vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen. Kasvissyönti normalisoituu etenkin nuorten keskuudessa. Brittiläisen selvityksen mukaan joka viides 18–24-vuotias ajattelee lopettavansa lihansyönnin kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Tuoressa ilmastobarometrissa 43 prosenttia suomalaisista kertoo vähentäneensä eläinperäisten tuotteiden osuutta ruokavaliossaan.
Suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa. Vuonna 2017 neljä viidestä piti kotimaisen ruoan syömistä tärkeänä. Syötävien kotimaisten ruokien kirjoa voisi kuitenkin laajentaa. Esimerkiksi härkäpapu ja muut palkokasvit sekä vähempiarvoinen järvikala pitäisi saada takaisin suomalaisten lautasille. Ruoan raaka-aineiden jalostuksen lisäksi kaupan, ravintoloiden ja koulukeittiöiden rooli on keskeinen. Reseptien tekijöiden on myös punnittava nykyistä tarkemmin suurelle yleisölle esitettyjen ruoka-annosten kestävyyttä.
Teesi 3: Kuluttajasta ruokakansalaiseksi
Nykyisessä ruokajärjestelmässä tuottajat ja kuluttajat ovat eriytyneet ajallisesti, paikallisesti ja ajatuksellisesti. Tätä kuilua voidaan kuroa umpeen lisäämällä läpinäkyvyyttä, vuoropuhelua ja luottamusta. Sosiaalinen media ja muut tekniset ratkaisut tarjoavat keinoja vaihtaa tietoja, toiveita ja ajatuksia.
Ruokakansalainen on perillä ruoan eettisyydestä, ympäristövaikutuksista ja kulttuurisuudesta.
Samaan aikaan meidän on edistettävä ruokakansalaisuutta, jotta ihmiset voisivat osallistua aktiivisesti ruoasta käytävään keskusteluun. Kansalaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä kansalaistaitoa, johon kuuluu ymmärrys ruoan laatutekijöistä. Ruokakansalainen on perillä ruoan eettisyydestä, ympäristövaikutuksista ja kulttuurisuudesta. Hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista ruokaa hän tarjoilee ja syö.
Kuluttajissa on rutkasti muutospotentiaalia, sillä ruoka on ihmisille tärkeää. Kuluttajille tulee viestiä kaupoissa ja mediassa vielä vahvemmin, mikä on kestävää. Kuluttajalla ei yleensä ole aikaa pohtia, onko suomalainen vai espanjalainen tomaatti vastuullinen valinta. Kuluttajat pystyvät kuitenkin todella suuriin muutoksiin, kunhan se tehdään helpoksi. Erilaiset palvelut, kuten reseptien kanssa toimitettavat ruokakassit, mahdollistavat uusien kestävien tuotteiden esittelyn ja uuden jakelukanavan pientuottajille.
Toinen tärkeä kulutukseen liittyvä kysymys on ruoan hinta, joka liittyy kiinteästi alkutuotannon kannattavuuteen. Politiikassa täytyy taata, että kaikilla on varaa syödä riittävästi ja terveellisesti, mutta emme voi olettaa, että kaikki ruoka on aina halpaa. Suomessa ruoan reaalihinta, eli sen hinta suhteessa keskimääräiseen hintakehitykseen, on laskenut jo noin 30 vuotta. Kyselyn mukaan kuluttajat olisivat valmiita maksamaan nykyistä enemmän esimerkiksi maidosta, jos korotus menisi suoraan maidontuottajalle.
Teesi 4: Uudet teknologiat muovaavat tulevaisuuden ruokaa
Kuluttajien asennemuutos ei yksin riitä. Tarvitsemme enemmän investointeja uuteen teknologiaan ja nopeita parannuksia nykyjärjestelmään, jonka pohjana on pelto ja viljelijä. Suomi voisi näyttää mallia, miten maatalous saadaan toimimaan resurssitehokkaasti niin, että ympäristölle aiheutuvaa haittaa syntyisi mahdollisimman vähän samalla, kun tuotantoa kehitetään entistä ilmastoystävällisemmäksi.
Tähän asti päästöjen vähennyksiä on ollut vaikea saada aikaan ilman, että tuotannon määrä on vähentynyt. Tarvitsemme ratkaisuja, joilla nettopäästöt saadaan vähenemään tuotettua ruokayksikköä kohti.
Maatalouden ja ruoantuotannon automatisoituessa syntyy nopeasti kasvava määrä dataa, joka pitää saada tutkimuksen ja innovaatioiden käyttöön. Yksittäisen tilan tai jalostajan data ei välttämättä ole merkityksellistä, mutta lukuisista datalähteistä kerätty sirpaletieto muodostaa tarkan kokonaiskuvan, jota voidaan käyttää ennakoivaan suunnitteluun ruoantuotannon ympäristökuormitusta optimoitaessa. Kerätyn datan jakamiseen liittyvät kysymykset pitää pystyä ratkaisemaan niin, että tietoturvasta voi huolehtia estämättä uusia innovaatioita.
Teknologialla on kahdenlainen rooli ruoantuotannon kehittämisessä. Ensinnäkin tarvitsemme uusia ratkaisuja parantamaan nykyisen tuotannon kestävyyttä ja kannattavuutta. Toiseksi kun maapallon väestö kasvaa ja kaupungistuu, meidän on löydettävä täysin uudenlaisia tapoja tuottaa ruokaa kestävästi ja tehokkaasti. Tähän asti päästöjen vähennyksiä on ollut vaikea saada aikaan ilman, että tuotannon määrä on vähentynyt. Tarvitsemme ratkaisuja, joilla nettopäästöt saadaan vähenemään tuotettua ruokayksikköä kohti.
Demos Helsingin tulevaisuustyön tarkoituksena on rakentaa yhdessä kestävämpää ja reilumpaa yhteiskuntaa. Esitämme tässä blogisarjassa neljä teesiä, jotka osoittavat tietä kohti kestävää tulevaisuuden ruokajärjestelmää. Teesit pohjaavat kahden keväällä 2018 järjestetyn pyöreän pöydän keskustelun tuloksiin. Teesit 1&2 löydät tästä blogista.
Mirja Hämäläinen on valtiotieteilijä joka haluaa ymmärtää abstrakteja asioita kouriintuntuvan kautta. Mirja työskentelee Demoksella erityisesti jatkuvan oppimisen ja ennakoinnin parissa.
Satu Lähteenoja on maantieteilijä, joka tutkii ja yhteiskehittää keinoja, joilla voidaan mahdollistaa ja nopeuttaa muutosta kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.