Kaksi puoltoääntä julkisille verotiedoille

Tässä ovat Suomen kovatuloisimmat nuoret! – tämä oli yksi Iltalehden luetuimpia verouutisia vuosi sitten. Tänään julkaistaan vuoden 2011 verotiedot ja uutisointi menee varmasti överiksi. Meistä jokainen voi tuntea itsensä köyhimykseksi ja heittäytyä mässäilemään sillä, ketkä tutut tienaavat monin kerroin enemmän. On helppo sanoa, että verotiedot olisi viisainta salata ja mässäily lopettaa kerrasta.

Vaikka kateus ja kyttäys ovat kuvottavia asioita, ehdotan, että siedämme sitä kahdesta syystä. Ensinnäkin verotietojen julkisuus on viesti yhteiskunnan avoimuudesta. Toisekseen avoimuus kertoo myös siitä, että meillä ei ole syytä kaunaan, sillä tuloerot ovat jokseenkin ymmärrettävällä tasolla. Avoimuus ja kohtuulliset tuloerot ovat hyvän yhteiskunnan vankkoja peruspilareita. Niiden rinnalla missien ja jääkiekkoilijoiden tulojen kaivelu ja esittely on melko pieni asia.

Tuloerot ovat viime vuosikymmeninä kaventuneet globaalisti, kun köyhimmissä maissa tulotaso on noussut. Maiden sisällä sen sijaan tilanne on täysin toinen. The Economist kertoi toissa viikolla, että Yhdysvalloissa rikkaimman promillen tulot ovat nykyään suhteessa suuremmat kuin 1800-luvun lopulla teollistumisen ensimmäisen aallon ollessa huipussaan. Suurin muutos on tapahtunut viimeisen 30 vuoden aikana. Rikkain promille eli noin 16 000 perhettä tienaa nykyään 5 % tuloista, kun vuonna 1980 sama porukka keräsi ”vain” yhden prosentin tuloista.

Suomessa vuoden 1980 lähtötilanne on ollut hyvin erilainen kuin Yhdysvalloissa, mutta 1980-luvun lopussa alkoi tapahtua. Tuloerot ovat kasvaneet viime vuosikymmenten aikana enemmän kuin muissa OECD-maissa. Tilastokeskuksen Pekka Ruotsalaisen mukaan kasvun suurimpina syinä ovat osinkotulojen ja myyntivoittojen kasvu, verotuksen progression lieveneminen sekä ansio- ja pääomatulojen erilainen verokohtelu. Eli poliittiset päätökset.

Poliittisten päätösten tekemiseen tarvitaan tietoa ja yksi tiedon muodoista on avoimet verotiedot. Paras keino lisätä datan arvoa on antaa se pois. Tämä totuus on ohjannut julkisen verovaroin tuotetun datan avaamista viime vuosina. Datan avulla voidaan tuottaa sellaista arvoa, jota omistaja ei koskaan olisi tullut edes ajatelleeksi. Asioita, jotka luovat uutta bisnestä ja tehostavat yhteiskunnan toimintaa.

Koko Suomen valtion verotulot ja menot voi nähdä tästä avoimen datan päälle rakennetusta veropuusta. Verotietojen julkisuus on osa samaa kokonaisuutta. Näkemällä mistä verorahat tulevat voimme myös miettiä, mistä veroja kannattaisi leikata ja mistä kerätä lisää.

Sen takia iltapäivälehtien olisi huomattavasti kiinnostavampaa tehdä analyyseja siitä, miten keskiluokan tulot ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tai kuinka sairaanhoitajien ansiot ovat kehittyneet suhteessa insinööreihin. Tai miten vähiten ansaitsevien lapsiperheiden tilanne on muuttunut. Mutta pelkästään se, että ne eivät niin tee, ei riitä koko avoimen järjestelmän romuttamiseen.

Yhdysvaltain presidentin vaaleissa on nähty hassu kissa-hiiri-leikki, kun toimittajat ovat yrittäneet selvittää Mitt Romneyn tuloja. Tällaistakin Suomessa voitaisiin nähdä, jos verotiedot eivät olisi julkisia. Nyt presidentinvaaliehdokkaiden tulojen selvittäminen ei ollut medialle kovin suuri urakka.

Tuuli Kaskinen
Kirjoittaja on Demos Helsingin tutkija. Kirjoitus taustoittaa 1.11.2012 Yle:n aamutelevisiossa Palkansaajien keskusliiton tutkija Ilpo Suoniemen kanssa käytyä keskustelua verotietojen julkisuudesta.