Hollannissa kulttuurista leikataan nyt kyselemättä ja kovaa. Jyrän alle jää epäselvä, pieni ja kokeileva. Hollantilaisten meno näyttää, että kun kulttuuri menettää yhteytensä kansalaisiin ja vallanpitäjiin, talouspaineessa jäljelle jäävät vain perinnettä ylläpitävät mastodontit.
Alankomaiden talous on kuralla, sen tietää jokainen kadun mieskin.
Pääministeri Mark Rutten vähemmistöhallitus on ilmoittanut valtavasta
leikkauslistasta. Osana kokonaispakettia kulttuurista tullaan
leikkaamaan 200 miljoonaa. Kulttuuriin käytetään jatkossa 700 miljoonaa
euroa vuodessa. Vallitsevista arvoista kertoo, että pääministerin mukaan
se on 175 euroa vuodessa per perhe.
Lähes puolet saadaan lopettamalla nuorten alennukset ja ilmaisliput.
Lisäksi kulttuurin arvonlisävero nostetaan kuudesta prosentista
yhdeksääntoista. Vaatimukset oman varainhankinnan osuudelle kasvavat
merkittävästi. Mutta tämäkään ei riitä.
POSTMODERNI JYRÄN ALLE
Viime perjantaina liberaalipuolue VVD:tä edustava valtiosihteeri Halbe
Zijlstra julkisti ehdotuksensa. Hän sivuutti paikallisen taiteen
keskustoimikunnan neuvot lähes täysin. Islam-vihaaja Geert Wildersin
Vapauspuolueen tukea tarvitseva hallitus jätti museot leikkausten
ulkopuolelle, jolloin kovalle laihdutuskuurille päätyivät ”postmodernin
tekotaiteen” ja monikulttuurisuuden lippulaivat: näyttämö- ja
kuvataiteet.
Pelkästään kuvataiteiden valtiollinen tuki putoaa 53,5 miljoonasta 31
miljoonaan euroon vuodessa. Kansallisooppera ja nykytanssin ykkönen
Nederlands Dans Teater säästetään nykyisellään, mutta kiertävältä
oopperalta lopetetaan tuki kokonaan. Jatkossa ainoa valtion tukea
nauttiva festivaali on Helsingin juhlaviikkoja elitistisempi Holland
Festival, kun taas populaarimusiikin ja kansanmusiikin festivaalit
joutuvat kääntymään hattu kourassa yksityisen sektorin puoleen. Tuki
nuorten teatterintekijöiden tuotantotaloille lopetetaan. Kaikki
kokeilevat uuden median taiteellis-yhteiskunnalliset laboratoriot
tiputetaan julkisista tukijärjestelmistä, mutta tukea jatketaan uuden
median tuotekehitykselle. Muutosten sävystä kertoo paljon, että
arkkitehtuurin, designin ja e-kulttuurin kansalliset instituutit
yhdistetään ”luovan talouden keskukseksi”.
”TAITEEN RIIPPUVAISUUS VALTIOSTA ON SAIRAUS”
Maan laatulehdet kirjoittavat asiasta raflaavilla otsikoilla.
Vasemmistolaisen de Volkskrantin mukaan taustalla on linjanmuutos
valtapuolue VVD:ssä, jossa sivistysoikeistolaiset ovat jääneet
markkinaliberaalien jalkoihin. Puolueessa halutaan, että kulttuurista
maksavat jatkossa sen käyttäjät. Kolumnistit ja kulttuuritoimittajat
arvostelevat valtiosihteeri Zijlstraa juntiksi, joka ei edes tiedä
työhuoneessaan olevan maalauksen tekijää. Zijlstra itse ruokkii
tilannetta nimittämällä nykyistä tukijärjestelmää sairaudeksi, joka
vaatii hoitoa. Hän ottaa pesäeroa kulttuurieliittiin sanomalla olevansa
taiteen asiantuntijan sijasta ”tavallinen hollantilainen, joka käy
silloin tällöin museossa ja on ostanut muutaman taulun.”
Nettiadressit olivat pystyssä jo puoli tuntia ehdotuksen julkistamisen
jälkeen. Ne saavat varmasti paljon huomiota Facebookissa, mutta tuskin
muuttavat leikkauslistaa. Hallitus tietää, että raju muutos kannattaa
puskea nyt läpi voimalla, koska huutoa tulee joka tapauksessa.
Oikeistohallitus ja sitä tukeva Vapauspuolue myös tietävät, että heidän
äänestäjänsä eivät jää kulttuuria kaipaamaan tai heillä on varaa maksaa
siitä enemmän. Kun kiertueoopperan budjetista tai kuvataiteilijoiden
apurahoista lähtee muutama miljoona, on varmaa, että valtiosihteeri
Zijlstraa kiitellään järjen käytöstä toreilla.
Paikallisten kulttuuriaktiivien mukaan syy kovaan linjaan ei ole vain
poliitikoissa. Kulttuurin suuret laitokset ovat kieltäytyneet
keskustelemasta talouden realiteeteista. Uudelleenjärjestelyjä ja
yhdistämisiä ei ole haluttu lähteä hakemaan sisältölähtöisesti.
Tekemisessä on painottunut tekijälähtöisyys sekä kollegoiden ja
ulkomaisten asiantuntijoiden arvio. Valitettavinta tilanteessa kuitenkin
on, että suurten toimijoiden itsepäisyyden tuloksena jyrän alle eivät
kuitenkaan jää he itse, vaan kaikki muut kulttuurin ammattilaiset.
Esimerkiksi musiikissa tukea riittää jatkossa lähinnä vain
sinfoniaorkestereille.
TILANNE EI JUURI TOINEN SUOMESSA
Suomessa ei vielä olla yhtä pahassa tilanteessa. Mutta jos täällä pitää
ruveta säästämään, leikkauslista ei olisi juurikaan erilainen. On paljon
helpompaa pudottaa pois notkea ja kokeileva kuin puolet kaupungin
kulttuuribudjetista käyttävä laitos taloineen ja ammattiyhdistyksiin
kuuluvine henkilökuntineen. Ei ole yksi tai toinen suomalainen kunta,
jossa talouden kiristyessä leikataan avustuksista järjestöille ja
vapaille ryhmille, kun kulttuuritalojen tilakustannukset vain nousevat.
Alankomaiden keskustelussa näkyy meilläkin voimistuva ajattelu, jonka
mukaan kulttuuri ja taide ovat jotain ylimääräistä. Kulttuuri näyttäytyy
menoeränä, jolloin kilpailussa valtion tuesta pärjää joko turisteja
tuova tai uutta liiketoimintaa synnyttävä tekeminen. Vanha näyttäytyy
tärkeämpänä kuin nykyinen. Kulttuurista tulee kansallisen itsetunnon ja
kilpailukyvyn rakennuspalikka. Laajemmat hyvinvointivaikutukset ja
mielekkyys muuttuvat kriisitilanteessa lässytykseksi, johon ”ei nyt vaan
kuule ole aikaa”. Poliitikkojen yhteys kulttuurin ammattilaisiin on
heikko, jolloin viikate heiluu kevyesti.
ALOITE OMIIN KÄSIIN
Jos suomalainen taidekenttä haluaa, että meillä on jatkossakin
mahdollisuuksia muuhunkin taiteeseen kuin sibeliusten, kvartettien ja
gallenkalleloiden uudelleenesityksiin, aloite uudistamisesta kannattaa
ottaa omiin käsiin ennen kuin kansantalous siihen pakottaa.
Keskusteluyhteys kansalaisiin ja päättäjiin pitää avata, vaikka
vastapuoli tuntuisi kuinka imbesilliltä ja ahdistavalta. Tekijöiden on
oltava kiinnostuneempia siitä, mitä kulttuuri saa ihmisissä aikaan ja
miten kulttuuri voi ratkaista elämäntapamme viheliäisiä ongelmia. Tiloja
ja budjetteja on opittava käyttämään nokkelammin esimerkiksi
muuttamalla museot maksuttomiksi. Julkisen tuen ehtona tulee olla
kokemuspiirin laajentaminen ja kokemuksen syventäminen. Taiteen
keskustoimikunnan tulee olla nokkelampi ja älykkäämpi keskustelija ja
laboratorio taiteen merkityksen kasvattamiselle.
Muuten meilläkin on edessä vain perinnettä ylläpitävien mastodonttien aika.