Koronakriisi on lyhyessä ajassa muuttanut tapaamme suhtautua tulevaisuuteen. Tuore Ennakointi 2020 -raportti valmistaa Suomea aikaan, jossa voimme olla paremmin valmistautuneita jo siinä vaiheessa, kun seuraava kriisi kolkuttelee ovella.
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on Suomessakin herättänyt monenlaista tulevaisuutta koskevaa pohdintaa. Näemme päivittäin uusia laskelmia ja mallinnuksia viruksen etenemisestä, ja riskeistä ja epävarmuuksista puhuvat niin päätöksentekijät kuin kansalaisetkin. Voi sanoa, että koronakriisi on hetkellisesti avannut tulevaisuuden: tulevaisuus ei tällä hetkellä näyttäydy itsestäänselvänä tähänastisen kehityksen jatkeena, vaan monet asiat ovat nyt edessämme auki epävarmana ja mahdollisena.
Ennakointi on välttämätöntä maailman mullistusten keskellä
Puhjennut kriisitilanne nostaa selvästi esiin ennakoinnin tärkeyden. Ennakointi tarkoittaa tulevaisuutta käsittelevää organisoitua työtä, joka tuottaa ymmärrystä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja vahvistaa päätöksentekoa. Ennakointi on tietenkin tarpeen kriisin keskellä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin ennakoida mahdollisia kriisitilanteita ja toimia ennakoivasti niin, etteivät kriisit pääse kehittymään.
Kun maailma muuttuu nopeasti, ennakoinnin merkitys korostuu entisestään. Jos Kiinan Wuhanin villieläintorin tapahtumat voivat seurauksillaan ravistella koko maailmaa, millaisia mullistuksia tulevaisuus voi pitää sisällään? Muutokset eivät tule yksi kerrallaan, vaan samanaikaisesti muuttuvat ilmasto, työ, demokratia, osaamistarpeet ja moni muu asia.
Suomessa on kansainvälisesti arvostettu kansallisen ennakoinnin järjestelmä. Siihen kuuluvat esimerkiksi valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset, maakunnallisella tasolla tehty ennakointityö, eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ja erilaiset ennakoinnin temaattiset keskittymät. Ennakointia tekee Suomessa laaja joukko toimijoita ja verkostoja julkisella sektorilla, yrityksissä ja kolmannella sektorilla. Kansallinen ennakointi voidaankin nähdä järjestelmän sijaan ekosysteeminä. Ennakointi 2020 -hankkeessa kartoitettiin Suomen kansallisen ennakointiekosysteemin tilannetta kyselyn, haastattelujen ja työpajojen avulla sekä ehdotetaan toimenpiteitä järjestelmän kehittämiseksi. Millaisella ennakointijärjestelmällä Suomi pyrkii vastaamaan 2020-luvun haasteisiin?
Ennakoinnin kuusi kehystä
Hankkeessa havaittiin, että suomalaisessa ennakoinnissa painotetaan eniten todennäköisiä kehityskulkuja ja organisaatioiden lähipiiristä löytyvää tietoa. Poikkeuksiakin on, mutta suuri osa organisaatioista katsoo ennakoinnissaan verrattain kapeaa tulevaisuushorisonttia. Jos katsotaan suoraan eteenpäin todennäköiseen tulevaisuuteen, huomataanko Wuhanin torin tapahtumia? Olisiko syytä katsoa maailmaa enemmän kuin hevonen, jonka silmät ovat molemmin puolin päätä?
Ennakointiin ei ole yhtä oikeaa näkökulmaa. Ennakointityössä tarvitaan useita erilaisia näkökulmia ja menetelmiä tilanteesta riippuen. Palataan koronavirukseen esimerkkinä. Kriisin puhjettua tarvitaan lyhyen ja keskipitkän aikavälin ennusteita ja mallinnusta. Pidemmällä tähtäimellä tarvitaan tutkat, jotka aistivat avoimin mielin, missä seuraavat Wuhanin torin tapahtumat voisivat olla. Luultavasti kuuntelemme tulevina vuosina herkemmällä korvalla epidemologien tulkintoja maailmasta kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta samalla pitäisi osata tunnistaa myös vielä kokemattomia uusia ilmiöitä. Varautumisen lisäksi tarvitsemme kuitenkin myös positiivisia visioita siitä, millaisen tulevaisuuden yhteiskunnan haluamme rakentaa. On kyettävä katsomaan myös kriisin tuolle puolen.
Ennakoinnin erilaisia lähestymistapoja voidaan havainnollistaa kuudella kehyksellä (kuva). Ennuste- ja suunnittelukehyksiä tarvitaan päivittäisessä toiminnassa ja lähitulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Esimerkiksi maakuntien lakisääteisessä työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnissa tarkastellaan pitkälti todennäköisiä kehityskulkuja. Skenaario- ja visiokehysten avulla katsotaan kauemmas tulevaisuuteen ja otetaan enemmän epävarmuuksia ja vaihtoehtoja huomioon. Esimerkiksi ministeriöiden yhteinen tulevaisuustyö pyrkii hahmottamaan suurten muutostekijöiden kuten työn murroksen vaihtoehtoisia kehityskulkuja.
Nopeasti muuttuvassa ja vaikeasti ennakoitavassa maailmassa tarvitaan yhä enemmän kriittistä ja transformatiivista otetta ennakointiin. Jotta kansallinen ennakointi pystyy vastaamaan 2020-luvun haasteisiin, toimijoiden pitää pystyä jatkuvasti kyseenalaistamaan ja uudistamaan omia käsityksiään tulevaisuudesta. Epävarmuus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että tulevaisuuden tekemiseen avautuu uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi ekologiseen kestävyyteen liittyvät innovaatiot voivat avata uusia polkuja, vaikka tien päässä häämöttävä tulevaisuus ei olekaan selkeä.
Kuinka Suomi valmistautuu seuraavaan kriisiin?
Tutkimusaineistossamme vain pienehkö osa toimijoista painotti ennakoinnissaan monipuolisesti yllätysten ennakointia, proaktiivista toimintaympäristöön vaikuttamista ja kokeiluita. Samat toimijat suosivat myös epätavallisempia menetelmiä (kuten pelit) ja tiedonlähteitä (kuten kansalaisista kerätty tieto). Erityisesti valtakunnalliseen päätöksentekoon tarvitaan lisää tällaista avaraa näkemystä ennakoinnista ennusteiden, skenaarioiden ja suunnittelun lisäksi.
Kansallisen ennakoinnin ekosysteemissä tarvitaan kaikkia edellä kuvattuja ennakoinnin kehyksiä. Eri tavoin ennakointia tekevät toimijat voivat löytää lokeronsa ja verkostoitumalla täydentää toistensa ennakointityötä. Kansallinen ennakointiverkosto tekee jo arvokasta työtä ennakointitoimijoiden yhteen tuomiseksi. 2020-luvulle päivitetyssä ennakointiekosysteemissä tarvitaan parempaa vuoropuhelua, tiedonkulkua ja koordinointia, jotta eri osasysteemien (esim. Osaamisen ennakointifoorumi, kokonaisturvallisuuden ennakointiverkosto) ennakointityön tavoitteet ja lähestymistavat palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla kansallisen ennakoinnin kokonaisuutta. Lisäksi ekosysteemistä nousevan ennakointitiedon kytkeytymistä poliittiseen päätöksentekoon on juurrutettava uudenlaisilla toimintatavoilla. Myös ekosysteemin nykyisellään heikkoja kansainvälisiä kytköksiä on vahvistettava. Ekosysteemin kasvumaaperää voidaan puolestaan ravita demokratisoimalla ennakointityötä ja kehittämällä tulevaisuuslukutaitoa yhteiskunnan yleisenä kapasiteettina. Näin Suomi voi olla tulevaisuudessa valmis jo ennen kuin seuraava kriisitilanne kolkuttelee ovella.
Kirjoittajat: Matti Minkkinen, Laura Pouru (Tulevaisuuden tutkimuskeskus) ja Aleksi Neuvonen (Demos Helsinki).
Tutustu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeen policy briefiin ja loppuraporttiin täällä.
Demos Helsingin strategisen ennakoinnin palvelut
Demos Helsingillä on lähes 15 vuoden kokemus strategisen ennakoinnin tekemisestä julkishallinnon ja yritysten kanssa. Haluatko keskustella strategisesta ennakoinnista oman organisaatiosi näkökulmasta?
Ota yhteyttä:
christopher.rowley@demoshelsinki.fi
aleksi.neuvonen@demoshelsinki.fi
maria.malho@demoshelsinki.fi