Aleksi Neuvonen kokosi yhdessä asiantuntijoidemme kanssa kolme kuluneen vuoden tärkeää, tulevaisuutta muokaavaa käännekohtaa. Listasimme myös kolme teemaa, jotka kannattaa ottaa erityisseurantaan vuonna 2020.
1. Nuorten Fridays for future -ilmastolakkoliike.
Muutamassa kuukaudessa globaaliksi ilmiöksi kasvanut 2000-luvun syntyneiden verkosto vannoo tieteen nimiin ja syyttää poliitikkoja valehtelusta. Sukupolvikapinat eivät ole uusia, mutta tämän protestin kiireellisyys tunnustetaan muissakin leireissä. Kansainvälinen ilmastopaneeli ja johtavat tieteentekijät ovat yksimielisiä, että 2020-luvun aikana pitää saada aikaan iso globaali käänne. Koululaisten symbolisista lakkopäivistä kasvaa todennäköisesti jotain paljon isompaa. Uusi sukupolvi pelkää ilmastonmuutosta enemmän kuin mitään muuta.
2. Keskustelu kapitalismin kriisistä.
Financial Times sekä joukko yhdysvaltalaisia yritysjohtajia ilmoittivat, että kapitalismi on kriisissä ja sen tulee uusiutua. Globaalia talousjärjestelmää on haastettu jatkuvasti, mutta ei pitkään aikaan näin avoimesti ja voimallisesti laidalta, joka on perinteisesti uskonut markkinoiden ylivertaiseen kykyyn ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa on ongelmana, etteivät yritykset investoi uusiin innovaatioihin. Maailmassa riittää nyt ratkaistavia ongelmia (ilmastonmuutos tärkeimpänä), ja sen pitäisi näkyä investointien määrässä. Tässä myös poliittisilla kannusteilla on merkittävä rooli. On selvää, että olemme todistamassa jonkin uuden syntyä.
3. Digitaalisen todellisuuden pirstoutuminen geopoliittisiin leireihin.
Trump esitti Niinistölle ja Suomelle lokakuussa kutsun ”uuteen suureen peliin”, jonka ytimessä on suurvaltojen taistelu digitalouden kentällä. Vaikka kyse oli vain Kiinan ja USA:n välisen kauppapolitiikan retoriikasta, kertoo tämä siitä, miten ihmiskuntaa yhdistäneestä internetistä on tulossa aikamme suuren geopoliittisen väännön taistelutanner. Käytännössä Kiina ja osin Venäjä rakentavat omia internetejään, kuten jo YK:n pääsihteeri António Guterreskin marraskuussa totesi. Samalla eri valtiot määrittävät datatalouden sääntöjä, joita niiden yritykset soveltavat kaikkialla maailmassa. Pystyykö EU tekemään oman avauksensa reilun datatalouden ja eurooppalaisia arvoja tukevan internetin rakentamisessa, vai päädymmekö vain peesaamaan Yhdysvaltoja Trumpin mainitsemassa suuressa pelissä?
Kolme suuntaa, joita seurata vuonna 2020
1. Ilmastonmuutokseen liittyvät oikeudenkäynnit testaavat nykyisen lainsäädännön voimaa.
Ilmastonmuutos on väistämättä 2020-luvun suurin poliittinen kysymys. Nyt vireillä on joukko oikeudenkäyntejä eri maissa sekä yrityksiä että valtioita vastaan liittyen niiden vastuuseen ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta ja siitä seuraavista haitoista. Käytännössä nyt testataan, onko nykyinen lainsäädäntö kykenevä puolustamaan kansalaisia suuria taloudellisia intressejä vastaan näin valtavassa ongelmassa. Osin vääntöihin ajaa se, että ilmastonmuutoksen hillintä etenee valitettavan hitaasti globaalin politiikan ja päätöksenteon areenoilla.
Oikeudellisesta näkökulmasta on mielenkiintoista seurata, kuka voi ylipäätään olla oikeudellisesti vastuussa ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista: valtio, yritykset vai kenties molemmat? Todennäköisesti oikeudellisia vastuuperiaatteita joudutaan määrittämään uudelleen. Samalla herää kysymys, miten tuomioistuinten ennakkoratkaisuilla voitaisiin ohjata valtioita vahvempiin ilmastotekoihin.
2. Suhtauminen Kiinaan jakaa ihmisiä länsimaissa.
Tiedot Kiinan sisäisestä kuohunnasta välittyvät länsimaiseen julkisuuteen usein kuukausien tai jopa vuosien viiveellä. Nyt koko syksyn jatkunutta kuohuntaa Hong Kongissa on kuitenkin seurattu reaaliaikaisesti. On mahdotonta sanoa, eskaloituuko tästä jotain suurempaa Kiinan sisällä. Sen sijaan tiedämme jo nyt, että suhtautumisesta Kiinaan on muodostumassa lännessä uusi, ihmisiä eri leireihin jakava tekijä. Kiinan taloudellinen ja poliittinen mahti on kasvanut, ja yhä suuremmalla joukolla ihmisiä ja organisaatioita on vahva taloudellinen intressi suhtautua sen sisäisiin asioihin pragmaattisesti. Toisin sanoen: olla kritisoimatta Kiinaa viranomaisten harjoittamasta väkivallasta ja muista voimatoimista. Kiinasta ja sen tavasta hallita puhutaan siis entistä enemmän vuonna 2020.
3. Uusi vaihe väestökehitystä ja maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa.
Päättyvänä vuonna päiviteltiin suomalaisten hedelemällisyysluvun putoamista ennätyksellisen alas (arviolta nyt 1,35 lasta/nainen). Siitä alkoi surkuttelu, miten maa autioituu, kouluja ja päiväkoteja suljetaan ja työvoima loppuu. Väestötutkijoiden laskelmista käy helposti ilmi, ettei ongelma ratkea, vaikka hedelmällisyys palaisi 2000-luvun alun lukemiin. Tämä avaa väistämättä uuden vaiheen maahanmuuttokeskustelussa: maahanmuutosta aletaan puhua väestö- ja elinkeinopoliittisena asiana, jota perustellaan väestöennusteilla ja eri elinkeinosektoreiden työvoimatarpeella.
Seuraa Aleksia Twitterissä: @leksis