Marie Schulzman herää yöllä tuttuun huutoon; nelikuinen Vilma itkee taas puhkeavia hampaitaan. Marie nousee sängystä, nostaa Vilman syliinsä ja tarjoaa tutin lohduksi. Vilma itkee tokkuraisena hetken, mutta rauhoittuu pian äidin hellässä syleilyssä. Äiti ja tytär nukahtavat pian uudelleen.
Eletään vuotta 2050.
Aamulla Marie herää auringonvaloon kaihtimien hitaasti auetessa. Vilma ja Marien puoliso Katja nukkuvat edelleen. Marie kävelee makuuhuoneesta keittiöön, jonka seinälle ilmestyy päivän sääennuste, tuoreimmat uutiset, suositellut artikkelit sekä kuvaajat hänen unenlaadustaan. Vaikka unta kertyi viime yönä liian vähän, olo on virkeä; älypatja mittasi unenlaatua ja herätti sopivassa hetkessä. Marie tarkistaa vielä kalenterista päivän kulun. Hän tulee olemaan päivällä liikenteessä. Kodin lämmitysjärjestelmä tietää tämän ja säätää lämpötilaa alemmaksi kun kotona ei ole ketään.
Aamun rutiinit hoituvat helposti. Jääkaappi pitää itse huolen siitä, että sieltä löytyy aina peruselintarvikkeet tilaamalla ne taloyhtiön kylmäsäilytystiloihin, josta ne on helppo poimia aina työpäivän päätteeksi. Aamiaisen aikana seinälle heijastuvat uutiset, jotka Marie on valinnut talteen uutisvirrasta. Eniten hän on huolissaan jatkuvista uutisista koskien ilmastopakolaisia. Vauva havahduttaa Marien ajatuksistaan ja on aika jatkaa aamutoimia ennen töitä. Marie pukeutuu edellisenä iltana vaatevuokraamosta tilaamiinsa vaatteisiin, kerää tavaransa ja lähtee vauvan kanssa kotoa.
Marie työskentelee osa-aikaisena koordinaattorina kiertotalouden ratkaisuja tarjoavassa osuuskunnassa. Yhteisöllä ei ole erillisiä työtiloja, joten työtä tehdään joustavasti eri paikoista käsin. Lapsensaannin jälkeen Marie on alkanut hyödyntää useammin taloyhtiön yhteisiä tiloja. Siellä tapaa myös naapureita, joista monen työ on samanlaista. Tänään Marien on kuitenkin mentävä tutustumaan uuteen kierrättämöön, jonka kanssa osuuskunta suunnittelee yhteistyötä. Vierailun ajaksi hän vie lapsensa hoitoon isoisovanhemmilleen.
Marie tarkastaa liikkumispalvelusta millaisia matkaketjuja matkalle on tarjolla. Yleensä hän liikkuu taloyhtiön yhteisillä sähköpyörillä, joita on erilaisia ja jotka on lyhyillä matkoilla kätevin liikkumismuoto. Autojen määrä kaupungissa laski automaation yleistyessä murto-osaan, jolloin vapautunutta tilaa käytettiin pyörätieverkoston parantamiseen. Palvelussa on tarjolla erilaisia reittivaihtoehtoja ja palvelupaketteja. Marie valitsee tällä kertaa yksityisen automaattiauton, jossa on kaikki tarvittava lapsiperheiden matkantekoa varten. Auto on jonkin verran nopeampi, mutta toisaalta hieman kalliimpi kuin jaettu robottibussikyyti. Marien on pidettävä kollegojensa kanssa kokous vielä ennen vierailua. Etätapaamiset ovat arkipäivää, joten autosta löytyy siihen tarvittava teknologia. Kehittyneen etäläsnäolon ansiosta tuntuu, että muut kokoukseen osallistuvat olisivat samassa tilassa. Automaattiauto kurvaa puukerrostalon eteen ja Marie hyppää lapsensa kanssa sisään.
Matka isoisovanhemmille taittui joutuisasti ja vauvakin on unessa perille päästessä. Isoisovanhemmat asuvat talossa, jossa on päiväkoti ja vanhainkoti alimmassa kerroksessa. Näiden lisäksi aulassa ja korttelin yhteisellä sisäpihalla on paljon yhteisiä tiloja, joissa viettää aikaa ja osallistua vaikkapa ruoanlaittoon. Talossa on myös opiskelija-asuntoja, joiden asukkaat saavat vuokranalennusta osallistumalla taloyhtiön yhteisiin askareisiin. Isoisovanhemmat auttavat Marieta mielellään lapsen hoidossa, joka viihtyykin hyvin päiväkodin jaetuissa tiloissa.
Marien Matka jatkuu kierrättämölle. Täysin automatisoidussa tilassa pystytään tehokkaasti erottelemaan erilaiset materiaalit, jolloin ne saadaan kierrätettyä sataprosenttisesti. Kun kaikki raaka-aineet ovat jatkuvassa kierrossa, jätettä ei enää synny.
Vierailun jälkeen lounas löytyy viereisen talon kivijalasta. Tarjolla on heinäsirkkapihvejä ja kotimaista maissia. Ruokailun aikana Marielle tulee ilmoitus, että hänen kannattaisi myydä osa omasta osuudestaan taloyhtiön päivän sähkökiintiössä, sillä aurinkoisena päivänä rakennuksen energiantuotanto on tarvittavaa suurempi. Tampereella on pilvistä ja tyyntä, joten siellä energialle olisi kysyntää.
Marien palatessa kotiin robottilähetti on parahiksi toimittanut hänen tilaamansa ruokatavarat kaupasta taloyhtiön aulassa sijaitsevaan kylmäsäilytykseen. Tällä kertaa ruokaa on normaalia enemmän, sillä isoisovanhemmat ovat tulossa syömään illallista samalla, kun tuovat vauvan takaisin hoidosta. Illallinen koostuu kaupasta ostettujen tuotteiden lisäksi myös oman talon kattopuutarhasta kerätyistä vihanneksista. Ruoanlaittovälineitä Marie ei omista vaan ne ovat yhteiskäyttöisiä naapureiden kanssa yhteisessä keittiössä.
Ennen illallista Mariella on vielä aikaa osallistua venyttelytunnille. Napin painalluksella hänen kotinsa muuttuu jumppasaliksi, kun seinään piirtyy etäyhteys läheiseen liikuntakeskukseen. Hän on tyytyväinen, että ehtii välillä harrastaa liikuntaa, sillä hänen terveyttään seuraava applikaatio on jo jonkin aikaa lähettänyt ilmoituksia sen liiasta vähyydestä. Marie ei kuitenkaan stressaa tästä, sillä hän tietää elimistönsä arvojen olevan kaikin puolin kunnossa.
Vieraat saapuvat ajallaan ja pääsevät sisään vaivatta, sillä älyovi osasi odottaa tulijoita ja aukesi automaattisesti tunnistuksen jälkeen. Heillä on tuliaisena pullo suomalaista punaviiniä, joka aukaistaan illallisella. Keskustelu on vireää ja vaikka etäläsnäolo onkin kehittynyt, ei mikään voita ihmisten oikeita yhteisiä kokoontumisia.
Tarina laadittiin Sitran, Demos Helsingin ja D-mat Oy:n laatiman “100 fiksua arjen tekoa” -projektin pohjalta. Projektissa kartoitettiin 100 keinoa hyvään elämään maapallon kantokyvyn rajoissa. Teoilla voi paitsi parantaa elämänlaatuaan, myös vähentää arjen ympäristövaikutuksia. Kunkin yksittäisen teon ympäristövaikutus on laskettu. Tarinassa pohditaan tekojen roolia tulevaisuudessa, jossa olemme on saavuttaneet hiilineutraaliin ja resurssiviisaan yhteiskunnan.