Työn muutokseen liittyy valtavasti epävarmuutta ja sitäkin enemmän mahdollisuuksia muuttaa arvonluontia. Emme vielä tiedä, mitkä kaikki ihmisten ja koneiden kyvyt saamme käyttöön tai kenen käyttöön ne saadaan. Teknologia ei itsessään päätä, miten meidän käy.
Marriot-hotelliketjussa työskentelee reilusti yli sata tuhatta työntekijää, jotka tuottavat ketjulle noin 35 miljardin markkina-arvon. Lähes samanarvoinen hotellialan yritys AirBnB ei omista ainuttakaan hotellia ja työllistää noin 1600 työntekijää. Silti yli miljoona ihmistä saa rahaa AirBnB:n kautta ja tekee sille työtä.
Morgan & Stanley arvioi, että lähes puolet AirBnB:n kysynnästä on peräisin hotellialalta eli joka toinen on vaihtanut hotelliyön tavallisten ihmisten tarjoamaan majoitukseen. Rinnastus näyttää yhdenlaisen kuvan teknologisesta työttömyydestä. Teknologian eli alustan luoma mahdollisuus on muuttanut työsuhteita satunnaisiksi vaihtosuhteiksi, jotka perustuvat omistamiseen.
Hotellialaan kohdistuvaa iskua on pehmittänyt matkailun lisääntyminen, mutta trendiä ei voi sovittaa jokaiseen työnkuvaan. Etlan mukaan automatisaatio uhkaa jopa kolmannesta (35.7 prosenttia) Suomen työpaikoista. Etlan selvitys perustuu vuotta aiemmin ilmestyneeseen Freyn ja Osbornen tutkimukseen. He arvioivat, että automatisaation uhka koskee lähes puolta Yhdysvaltojen työpaikoista. Teknologisella työttömyydellä on peloteltu kauan, mutta Etlan mukaan uhka on todellisempi kuin koskaan historiassa.
Viime vuonna EVA teki oman arvionsa. Robotit töihin -raportin mukaan 20 vuoden aikana Suomessa automatisoinnilla voidaan korvata vain 7 prosenttia työpaikoista. Ero syntyy osin siitä, puhutaanko työpaikoista vai työtehtävistä. Raportissa Mari Kangasniemi ja Cristina Andersson arvioivat, että 20 prosenttia sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä voidaan siirtää roboteille tai automaation tehtäväksi. Hoitotyöntekijän viisipäiväisestä työviikosta potilaiden kohtaamiseen kuluu nykyisin alle kolme päivää.
Automatisaatio avaa siis hoitotyöhön kaksi mahdollisuutta: vähennetään työtunteja tai lisätään potilaiden kohtaamiseen kuluvaa työaikaa. Teknologinen kehitys ei sanele, mihin lopulta päädymme.
Osittain näiden ennusteiden vuoksi Työ2040 -projektin työpajoihin osallistuvat yrittivät ratkaista, millä ehdoilla ihmiset tekevät työtä vuonna 2040. Kunnialliset puurtajat -skenaario ehdottaa, että politiikka ja eturyhmät suojelevat sellaisiakin työpaikkoja, jotka voitaisiin teknologisesti hävittää. Taikurien taloudessa pieni ja supertuottava eliitti luo talouskasvun koneiden rajapinnassa. Joustavat tekijätyypit hyppivät työtehtävistä toiseen kuin koko maailman kokoisessa Hollywoodissa, joka koostuu lukemattomista tuotantoyhtiöistä. Työpaikkoja ei varsinaisesti ole, mutta se ei enää haittaa.
Tutkija Satu Ojala painoi jarrua keskusteluun työn muutoksesta Helsingin Sanomissa maaliskuussa 2016. Ojalan mielestä käänteli asiaa miten päin vaan, palkkatyö on säilyttänyt asemansa. Kokonaisuudessa huono-osaisten joukko eli heikommilla työehdoilla työskentelevät nollatuntilaiset, työttömät ja vastentahtoiset pienyrittäjät kattavat noin kolmanneksen työvoimasta. Mutta osuus ei ole kasvanut.
Mistä siis syntyvät valtaisat prosenttiosuudet ja uhkakuvat? Yhdysvalloissa matalapalkkainen palvelusektori on paisunut ja imenyt sisäänsä korkeasti koulutettua työvoimaa. MIT:n tutkimuksessa vuosien 1980 ja 2005 välillä vähiten koulutusta vaativat työt lisääntyivät, samoin eniten koulutusta vaativat. Keskellä näkyy notkahdus. Euroopan Unionissa tehty vertailu näytti saman kehityksen tutkimuksen kaikissa 16:ssa maassa. Keskiluokkaisena pidettyä toimistotyötä on jo hävinnyt. Samalla korkeasti koulutettujen määrä ja heidän kantamansa opintovelka on kasvanut, eikä teknologinen kehitys ole tarjonnut kaikille koulutusta vastaavaa, korkean osaamisen työtä.
EVA:n raportin kirjoittajat uskovat, että robotisaatio tuottaa uutta työtä, joka perustuu ihmisen ja koneen parhaiden kykyjen yhdistämiseen. Robotiikan luoma tuottavuus parantaa kokonaiskysyntää ja siksi myös ihmisen työn kysyntää.
Wired-lehden perustajajäsen Kevin Kelly kutsuu kognifikaatioksi sitä, että teknologia kehittyy vääjäämättä älykkäämmäksi. Hän ei puhu yksittäisistä sovelluksista, vaan painovoiman kaltaisesta laista. Puhelin oli vääjäämätön, iPhone ei. Tekoälyä lähestyvät mekanismit toimivat jo esimerkiksi sairaaloissa ja Netflixin taustalla. Kone voi oppia pelaamaan videopeliä itse. Tapahtuu siis koneoppimista, machine learningiä.
Todellinen harppaus on kuitenkin vasta tulossa. Silloin arkinen tekoäly ei perustu enää käsitykseen ihmisälystä tai ihmisen kyvyistä. Tähän asti olemme tottuneet ajattelemaan, mitä kone tekee. Entä, kun kone ajattelee, mitä ihmisten kannattaa tehdä? Se merkitsee valtavaa mahdollisuutta luovuudelle. Samalla se luo riskin inhimilliselle pääomalle, jonka arvo voi notkahtaa, jos emme osaa sijoittaa ihmistä yhtälöön oikein.
Kelly uskoo, että tulevaisuudessa korkeimpia palkkoja nostavat ihmisen ja koneen parhaat yhdistelmät. Tätä kutsutaan hypertuottavuudeksi.
Keskiluokkaisen työn häviämistä kutsutaan U-käyräksi, joka on notkahtanut keskiluokan valuttua matalan ja korkean tuottavuuden töihin. Teknologia vaikuttaa notkon molemmin puolin, niin myös politiikka. Vuodesta 1973 tuottavuus on kasvanut Yhdysvalloissa 73 prosenttia, mutta palkat vain 11 prosenttia. Jos tekoälyä hyödyntävä talonmies on vuonna 2040 moninkertaisesti tuottavampi, näkyykö se hänen ansioissaan? Jos onnistumme luomaan uudet pelisäännöt työn tuottaman arvon jakamiseen, tuskin kaipaamme rutiinitöitä takaisin.
Palkkatyön kovan ytimen ympärillä on pehmeä kuori, joka ottaa nyt ja lähitulevaisuudessa vastaan työn muutoksen tuottamia kolhuja. Heikot työehdot, vanhentunut osaaminen ja elämiseen riittämättömät palkat toimivat huonosti puskurina muutoksille. EVA:n juuri julkaiseman selvityksen mukaan Suomessa on 78 657 parhaassa työiässä olevaa miestä, jotka ovat kadonneet työelämän tilastoista. Tulevaisuuden suurin riski liittyy koulutuksen epäonnistumiseen. Koulutus on varmin keino estää ihmisten luisuminen koneiden arvonluonnin ulkopuolelle.