Suomalaiset luottavat viime kädessä valtioon sosiaalisten ongelmien hoitajina. Hyvinvointivaltion vastuulla on niin työllistäminen, rahallinen tukeminen, ikääntyneiden hoiva ja kuin kotouttaminenkin. Rahallinen tuki hoidetaan yhdeltä tiskiltä, työllistäminen toiselta, kielikurssit ja neuvonta kolmannelta.
Suomessa on maailmanluokan sosiaalipalvelut, mutta lähiyhteisöjen voimavarat jätetään niissä käyttämättä. Ryhmät ratkaisevat sosiaalisia ongelmia toiminnan kautta kuin vahingossa, minkä lisäksi ne vahvistavat hyvinvoinnin kokemusta ja ehkäisevät yksinäisyyttä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen julkaisun mukaan vajaa 10 prosenttia aikuisväestöstä kokee itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyyden vaaroihin on herätty vasta hiljattain, mutta ryminällä. Viime viikolla Helsingin Sanomien Nyt-liite kirjoitti yksinäisyydestä tavallisen aikuisen näkökulmasta. Yksinäisyys on tupakoimiseen verrattavissa oleva kuolemanriski. Yksinäiset vanhukset käyttävät tutkimusten mukaan enemmän terveyspalveluita ja yksinäisillä maahanmuuttajilla kielenoppiminen hankaloituu. Yksinäisen on haastavampi työllistyä.
Miten ryhmien voimaa voitaisiin hyödyntää ja minkälaiset palvelut tukevat yhdessäoloa?
Varmaa on, että tarvitaan ympäristöjä, joissa ihmiset kohtaavat. Demos Helsinki ja Y-Säätiö ovat vuoden 2015 aikana pohtineet, mitä on hyvä urbaani asuminen. Kohtuuhintaisen ja viihtyisän asunnon lisäksi vuokranantaja voi tarjota paljon muutakin. Fiksusti suunnitellut tilat ja sosiaalisuutta tukevat käytännöt voivat tuoda konkreettisesti ihmisten arkeen kohtaamisia ja tekemistä. Asuminen on sosiaalinen alusta, joka hyvin suunniteltuna voi esimerkiksi vähentää yksinäisyyttä ja tukea tavaroiden yhteiskäyttöä, asukkaiden työllistymistä ja helpottaa sopeutumista uuteen alueeseen tai maahan.
Tällä hetkellä tätä samaa ideaa tehdään todeksi ympäri Euroopan. Vuokra-asuntoyhtiöt työllistävät ihmisiä, palkitsevat naapureiden auttamisesta ja tarjoavat kohtaamispaikkoja yksinäisille. Ruotsissa pohditaan edullisten asumispalveluiden rinnalla sosiaalisuutta edistävää asumista. Joukkovoiman avulla kokemus omasta aktiivisuudesta säilyy, ja tunne oman toiminnan merkityksestä muille voimistuu. Ryhmällä on enemmän jaettavaa ja moni ongelma ratkeaa yhdessä tekemällä.
Miten kohtuuhintaisen asumispalveluiden tarjoaja voi edistää ryhmien voimavarojen hyödyntämistä?
Tässä kolme tärppiä:
1. Asuintalo kohtaamispaikkana. Yhteiset olohuoneet, viihtyisät pyykkituvat ja lainattavat työkalut lisäävät naapureiden kanssakäymistä. Sosiaalisen kanssakäymisen kautta asumisesta tulee fiksumpaa, kun naapureilta voi pyytää tarvittaessa apua tai neuvoa arjen haasteisiin. Parhaimmillaan naapureista tulee läheisiä ystäviä ja osa elämän turvaverkkoa. Lainattavat työkalut vähentävät tarvetta omistaa itse ja tukevat kohtuuhintaista asumista.
2. Asuintalo työllistäjänä. Yksi taloyhtiö sisältää monenlaista tarvetta ja monta ratkaisijaa. Monipuolisesta asuinympäristöstä löytyy useita pieniä töitä, kuten kunnossapitoa, kotitöitä, satunnaisia palvelutehtäviä ja jakamistalouden ratkaisuja, joiden joukkoistamisella voidaan työllistää asukkaita. Työelämän muuttuessa yhä useammalle koti on myös työpaikka, tai yksi monista työn paikoista.
3. Asuintalo kulttuurina. Asuinyhteisö ei synny itsestään, vaan vaatii yhteisiä hetkiä ja kohtaamisia. Sisäänmuuton hetki on tärkeä. Kotoutuminen omaan taloyhtiöön ja lähialueelle on yhtä merkityksellistä kuin työpaikkaan tai kouluun sopeutuminen. Parhaiten sopeutumisessa auttaa toinen ihminen, esimerkiksi asukaskummi. Hyvä taloyhtiö ottaa tämän huomioon.