Kolme pointtia tulevaisuuden kunnasta

Ministeri Paula Risikko nimesi syyskuussa uuden asiantuntijatyöryhmän pohtimaan tulevaisuuden kuntaa. Työryhmän puheenjohtajana toimi johtaja Juha Kostiainen; muut työryhmän jäsenet olivat emeritusprofessori Risto Harisalo, kansanedustaja Osmo Soininvaara, professori Paul Lillrank, professori Pirkko Vartiainen, professori Markku Sotarauta, tutkija Siv Sandberg sekä allekirjoittanut.

Innokas ja ideoiva ilmapiiri synnytti uusia visioita niin periaatteisiin kuin toiminnallisiin ratkaisuihinkin liittyen. Tänään julkaistu Kunnat turbulenssissa – Millainen on tulevaisuuden kunta? -keskustelupaperi selkeyttää kolmella tapaa viime vuosien kuntauudistuskeskustelua:

1. Selkeä erottelu kiinteistö- ja palvelukuntien välille 

Suomi voidaan jakaa karkeasti kahtia: kaupunkeihin ja maaseutuun. 90 prosenttia väestöstä on keskittynyt kaupunkialueille ja loput suomalaisista asuu maaseudulla. Kuntakeskustelussa ei ole tähän asti tehty erottelua näiden kahden aluetyypin välille.

Nimetön
Lähde: kartta Timo Widbom, data Tilastokeskus ja Timo Aro

Kaupunkialueilla ja maaseudulla on kuitenkin selvästi erilaiset tarpeet. Kuntauudistuskeskustelussa edistystä on hidastanut kahden eri logiikan vastakkainasettelu. Kaupungeille merkittävää on tehokas maankäyttö sekä asumis- ja liikenneratkaisujen pohtiminen koko työssäkäyntialueen laajuudella. Muualla Suomessa tärkeää on taas palveluiden saatavuuden takaaminen.

Karkealla jaottelulla nähdään siis kaksi kovin erilaista haastealuetta: toisaalta huolehtiminen perinteisistä kunnallisista lähellä tuotettavista palveluista ja toisaalta huolehtiminen fiksun yhteiskuntarakenteen kehittämiseen liittyvistä tehtävistä, kuten kaavoituksesta, maapolitiikasta, asuntotuotannosta ja liikenteestä. Keskustelupaperissa ensimmäistä tehtäväaluetta kutsutaan palvelukunnaksi ja jälkimmäistä kiinteistökunnaksi.

2. Kirkkautta palvelujen maantieteeseen

Kaikkia palveluita ei voida tarjota paikallisesti: palvelukustannuksiin vaikuttavat erityisesti prosessien tehokkuus ja käyttöaste, jotka ovat korkeimmillaan kaupungeissa. Tällä hetkellä kaikilla Suomen kunnilla on kuitenkin laajat lakisääteiset tehtävät. Tarvitaan uusi selkeä työnjako, joka erittelee kuntien vastuuta palvelujen saatavuuden, erikoistumisasteen ja valikoiman perusteella, aina erikoissairaanhoidosta ammattikorkeakouluihin.

3. Kuntien tulee ajatella omaa roolia ja resursseja suhteessa kansalaisiin ja yhteisöihin

Digitalisoitumisen megatrendi merkitsee yhä häilyvämpiä rajoja eri organisaatioiden välillä: tulevaisuudessa kuntien vahvuus perustuu kumppanuuksiin ihmisten, yhteisöjen ja yristen kanssa. Näiden mukaan ottaminen on tärkeä voimavara kuntien uudistumiskyvylle. Sen seurauksena kuntien resurssit eivät rajoitu pelkästään niiden verovaroihin kerättyihin tuloihin ja palkkalistoilla olevien työntekijöiden osaamiseen.

Asiantuntijaryhmän kirjoittama paperi onkin ensisijaisesti keskustelua herättävä avaus; se ei aja vain yhtä ehdotusta. Sote-uudistus on hallinnut tähän astista kuntakeskustelua ja vaikka se toteutuisikin, herää kysymys siitä, mitä kunta on? Erityisesti silloin, jos kunnat eivät enää vastaa koko kirjosta sosiaali- ja terveyspalveluita.

Aiheesta lisää:

Kunnat turbulenssissa – Millainen on tulevaisuuden kunta? -keskustelupaperi valtiovarainministeriön sivuilla.

Ministeriön tiedote kesksutelupaperista.