Kuntaliitto, ajatushautomo Demos Helsinki sekä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry pitivät tiistaina 6.5.2014 kuntien ja järjestöjen työntekijöille suunnatun tulevaisuustyöpajan. Työpaja oli osa Kuntatalolla järjestettyä Kuntien tulevaisuusfoorumia ja tarkoitus oli esitellä tulevaisuuden tutkimuksen menetelmiä välineinä terveydenhuollon kehittämiseen.
Demos Helsingin tutkija Juha Leppänen loi alustuksessaan katsauksen ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaviin megatrendeihin. Väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen, digitalisaatio ja ihmisen ja teknologian välisen yhteyden tiivistyminen muuttavat yhteiskuntaa ja ihmisten tarpeita monin eri tavoin tulevan vuosikymmenen aikana. Muutoksen suuntaa määrittäviä ajureita ovat mm. digitaalisten yhteisöjen ja uudenlaisten yhteistyömallien kehittyminen yritysten, julkisen sektorin ja kansalaisryhmien välille.
Työpajassa käytettiin tulevaisuuden muisteluksi kutsuttua menetelmää. Ryhmät saivat ensin tehtäväkseen miettiä, millaiselta näyttää terveyttä tukeva arki vuonna 2024. Ryhmät miettivät tulevaisuutta tiettyjen muutosilmiöiden, esimerkiksi paikallisuuden ja yhteisöllisyyden merkityksen kautta.
Seuraavana tehtävänä oli kuvata yksilön elämän vuoden 2024 yhteiskunnassa. Tämä tehtiin ryhmille jaettuja persoonakortteja Eino Ikitervettä ja Sanna Selviytyjää hyödyntäen. Eino Ikiterve on sosiaalinen dynamo, joka kantaa naapurustossaan aktiivisesti suurta vastuuta. Ryhmän näkemyksen mukaan hänen terveyttään tukemaan tarvitaan suurempaa vastuun jakamista, jotta Eino ei kuormitu liikaa. Samoin Einolle on tärkeää löytää juuri hänelle sopivia virkistäytymismahdollisuuksia. Voisiko Eino käydä vaikka matkoilla tai tansseissa? Sanna Selviytyjä puolestaan on vetäytyjä, jolla ei ole sosiaalisia verkostoja ja jolla on korkea kynnys pyytää apua sitä tarvitessaan. Sannan terveyttä tukemaan mietittiin erilaisia tapoja, joilla hän voisi osallistua ympäröivän yhteisönsä toimintaan ja löytää sitä kautta merkitystä ja sisältöä elämäänsä. Voisiko Sannasta tulla koulumummo? Tai voisiko kimppakyytipalveluista olla apua sosiaalisten kontaktien luomisessa?
Kun terveyttä edistävä arki oli ihmislähtöisesti kuvattu, rakensivat ryhmät vielä kehityspolun yhteiskunnan muutoksesta 2014-2024. Tämä tehtiin backcasting-menetelmällä eli kuvailemalla kehitystä vuodesta 2024 taaksepäin nykyhetkeen.
Loppukommenteissa työpajan osallistujat pitivät käytettyä työskentelytapaa mielenkiintoisena ja antoisana. Erityisen arvokkaaksi koettiin mahdollisuus erilaisten ja luovien ideoiden esittämisen. Menetelmän avulla löydettiin mahdollisia tulevaisuuspolkuja, joilla niin Eino kuin Sanna saivat sekä itselleen sopivan roolin, että tarvitsemansa tuen yhteisöstään. Käytetty menetelmä käänsi ylösalaisin perinteisen kehitystyössä käytetyn lähestymistavan, jossa katsotaan kehitystä tästä hetkestä eteenpäin kohti tulevaisuutta. Kun terveydenhuollon kehittäminen aloitetaan hahmottamalla suotuisaa ja toivottavaa asiaintilaa tulevaisuudessa, eivät nykyisyyteen sidotut taustaoletukset määritä tavoitteiden asettamista. Tällöin myös valittavat kehitysaskeleet ovat usein rohkeampia ja määrätietoisempia kuin perinteisessä kehitystyössä.
Pyry Rechardt
Kirjoittaja on korkeakouluharjoittelija Demos Helsingissä keväällä ja kesällä 2014.